Kun media on lähtenyt

”Maa liikkui aaltojen lailla. Talot siirtyivät toistensa päälle, kolme neljä taloa saattoi olla päällekkäin, ja sitten maa avautui ja imaisi talot sisäänsä. Sen jälkeen maa jälleen sulkeutui. Kaikki oli poissa.” Näin kertoo paikallinen mies Palun kaupungissa, Sulawesin saarella Indonesiassa. Syyskuun 28. päivä saarella oli voimakas maanjäristys, jonka yhteydessä maaperä nesteytyi ja menetti väliaikaisesti normaalin kantavuutensa. Maanjäristystä seurasi tuhoisa tsunami.

Nyt tämä mies katsoo autioitunutta maisemaa alueella, jossa ennen asui noin 13 000 ihmistä. Hän, kuten kaikki näistä tuhansista ihmisistä, on menettänyt kotinsa. Tilalla on kaatopaikan näköinen maisema: vääntynyttä metallia, romuttuneita autoja, kirjoja, vaateriekaleita, jääkaappeja, leluja, tuoleja… On hankalaa käsittää, miten maa on liikkunut kuin meren aallot ja vienyt mukanaan syvyyksiin taloja, ihmisiä ja omaisuutta – ja sitten jälleen asettunut.

”En ole ennen nähnyt mitään tällaista, tai kenties Uudessa Seelannissa näin samantyyppistä, kun sielläkin maaperä nesteytyi”, kertoo indonesialainen pastori. ”Kaikki vain katosi. Rakennukset liikkuivat monta kilometriä ja sitten maa peitti ne.” Maanjäristyksen seurauksena kokonaisia yhteisöjä katosi ja laajat rannikkoalueet tuhoutuivat, kun tsunami iski niihin.

Turvallisuussyistä monet ihmiset jättivät kotinsa. Kun maanjäristys iski, eräässä paikassa noin 50 ihmisen joukko juoksi ulos avoimelle pellolle, jotteivät sortuvat seinät ja rakennukset kaatuisi heidän päälleen. Mutta pellolla maa avautui ja he kaikki putosivat maan sisään. ”Kun maanjäristys iski, kaikki olivat hämmentyneitä siitä, mihin mennä”, eräs paikallinen nainen kertoo. Hän pakeni talostaan siskonsa kanssa. ”Missään ei ollut turvallista. Sinä yönä pysyimme ulkona, mutta emme tienneet, tulisimmeko selviytymään.”

Ennen voimakasta järistystä kuului räjähdystä muistuttavia ääniä ja tuli pieniä maanjäristyksiä. ”Tiesimme, että iso järistys oli tulossa, mutta meillä oli tarpeeksi aikaa hakea kodeistamme mukaan tyynyjä, peittoja ja muita tarvikkeita, joita tulisimme tarvitsemaan”, nainen kertoo.

Tällä alueella rannikkoa lähellä olevilla ihmisillä oli aikaa paeta kukkuloille, sillä he huomasivat, että vuorovesi käyttäytyi poikkeavasti muutama tunti ennen voimakkainta järistystä olleen pienemmän maanjäristyksen jälkeen. Kun tsunami sitten iski, se iski lähemmäs Palua, eikä niinkään maaseudulle. Kaupungin ihmisille saakka eivät juuri päätyneet varoitukset lähestyvästä tsunamista, eivätkä he pystyneet varautumaan maanjäristykseen ja tsunamiin.

Jälkijäristysten takia monet ihmiset ovat nukkuneet vielä pitkään ulkona itsetehdyissä asumuksissa tai teltoissa, sillä heitä pelottaa olla sisätiloissa. Päivisin ihmiset siivoavat kotejaan: kantavat ulos irronneita tiiliä ja murtunutta sementtiä, lakaisevat lattioilta pölyä ja roskaa sekä etsivät ja kokoavat tavaroitaan.

Palussa monet kaupat, ravintolat ja koulut ovat jälleen auki. Valtio on järjestänyt väliaikaista majoitusta ja jakanut perustarpeita. Valtio on myös järjestänyt vartiointia kauppakeskuksiin, bensa-asemille ja muihin kohteisiin, joihin varkaat voisivat iskeä. Joitakin katuja ajaessa voisi kuvitella, että kaikki on kuten ennenkin. Jos kuitenkin menee yhden kadun lähemmäs rantaa tai alueelle, johon katastrofi iski rajusti, tilanne ei vaikuta lainkaan tavalliselta.

Joissakin paikoissa kokonaiset naapurustot puuttuvat, kun taas aivan vieressä rakennukset ovat lähestulkoon ennallaan. ”Vaikuttaa siltä kuin katastrofi olisi jättänyt jotkin alueet väliin. Jotkut alueet ovat tuhoutuneet ja sitten vaikuttaa siltä kuin tuho olisi hypännyt toiseen paikkaan. Meidän kotimme ovat kunnossa, vain hieman tuhoutuneita. Kenties se johtuu siitä, että rukoilimme yhdessä”, kertoo eräs nainen, joka asui lähellä maanjäristyksen episentriä. Hän kertoo, miten koko yhteisö kokoontui tielle ja rukoili riippumatta uskonnollisesta taustastaan.

Media on lähtenyt saarelta, mutta ihmisten kamppailu jatkuu. ”En tiedä, mitä tulen tekemään”, toteaa eräs kirjastossa aiemmin työskennellyt mies. Hänen työpaikkansa on tuhoutunut. Niin tämän miehen kuin monen muun kohdalla elämän uudelleenrakentamisen aika on vasta aluillaan.

OM tekee työtä yhdessä paikallisten kumppaneiden kanssa. Erityisesti halutaan panostaa niihin yhteisöihin ja alueisiin, jotka eivät vielä ole saaneet apua tai ovat jäämässä huomiotta. Tiimi selvittelee myös mahdollisia tulevaisuuden yhteistyökuvioita ja työmahdollisuuksia.

Teksti ja kuvat: Ellyn Schellenberg / OM

Indonesia

  • Tuhansista saarista koostuva valtio Aasian mantereen ja Australian välissä
  • Indonesiassa on maailman suurin muslimiväestö
  • Väkiluku 261 miljoonaa
  • Sulawesi yksi Indonesian isoimmista saarista, sen väkiluku n. 17 miljoonaa

Sulawesin saarella Indonesiassa oli erittäin voimakas 7,5 magnitudin maanjäristys perjantaina 28.9.2018. Maanjäristystä seurasi tuhoisa tsunami. Tuhansia ihmisiä kuoli. Monet menettivät läheisiään. Koteja tuhoutui. Jälleenrakennus tulee viemään aikaa. Saarella on suuri tarve humanitaariselle avulle. Paikalliset tarvitsevat myös henkistä ja hengellistä tukea.

AVUSTUS- JA KEHITYSYHTEISTYÖ

Jumalan rakkaus kutsuu auttamaan hädän ja katastrofien keskellä. Emme halua luovuttaa puutetta ja tuskaa kohdatessamme, vaan haluamme palvella hädän keskellä ja köyhien, syrjäytyneiden sekä unohdettujen parissa. Miljoona sanaa rakkaudesta ei auta, jos rakkaus ei tule todeksi teoissa.